maanantai 9. joulukuuta 2013

These boots are made for walking

Vaikka lumi perjantaina saapuikin pelastamaan Ruusan kaviot, uskon lumen pakenevan paikalta päivänä minä hyvänsä. Silloin Ruusa-poloiseni varpaat jäävät jälleen hiekkapaperiksi jäätyneen maan armoille.

Tämä uhkakuva on nyt tädin aktiivisten viimetipan toimien ansiosta alustavasti torjuttu. Ponilla on nimittäin nyt talvisaappaat.

Old Mac's -bootsit (koko 0) ponin etutassussa.
Väliin pitää mahtua sormi (kuvassa).
Vielä viime viikolla tädin mieliala uhkasi painua jo tanakasti epätoivon puolelle. Eihän mistään löytyisi bootseja hetinyt ja tähän hätään.

Kun valitin murhettani yhdelle tallinpitäjistä, hän kehotti ottamaan yhteyttä hevostossujen erikoisliikkeeseen. "Sano heille, että on hätätilanne. Yleensä ihmiset auttavat hätätilanteessa", hän virkkoi - ja oli oikeassa.

Kun hätä on suuri niin apua saa kauniisti pyytämällä (ja mahdollisesti ajamalla sata kilometriä pilkkopimeässä lumisateessa). Bootsitoimitusta ei tarvinnut jättää postipalveluiden varaan. Saamastani erityispalvelusta kiitollisena ajelin kotiin sydän ja lompakko tasapuolisesti keventyneinä.

Poni ei arvostanut apua ihan yhtä paljon kuin emäntänsä. Sen mielestä bootsit muodostivat jaloille sikäli merkittävän uhan, että oli paras huiskia niillä ympäriinsä mahdollisimman tarmokkaasti.

Valitettavasti emännän kärsivällisyys ei tässä kohtaa riittänyt, kun samaan aikaan tossut olisi pitänyt pitää puhtaina mahdollista epäsopivuutta ja siten palautusmahdollisuutta silmälläpitäen. Raivotar, jonka piti jo olla haudattu ja kukat haudalle laskettu, tuli esiin (toivottavasti paikalle sattunut pikkulapsi ei saanut traumoja kuulemistaan varsin alatyylisistä voimasanoista).

Mutta bootsit saatiin sovitettua. Eikä niitä tarvinnut palauttaa.

Tänään bootsit saivat vapauttavan tuomion myös kokeneemmilta tossujen sovittajilta. Tästä rohkaistuneena päätin panna sopivuuden heti testiin pienellä talutuslenkillä.

"Lomps lomps", juttelivat Old Mac'sit Ruusan reippaiden askelten tahtiin, ihan kuin kumisaappaat. Ruusaa eivät kumisaappaat häirinneet. Maastoilu on Ruusan juttu, saappailla tai ilman. 

Kengänkorvikkeet pysyivät tassuissa mainiosti ravissakin. Eikä edes liukasteltu, vaikka nastat ovat vielä asentamatta.

Maastokävelyt kyllä saattavat tehdä comebackin ohjelmistoon vähän säännöllisemminkin. Ei liene olemassa mitään salaista koodistoa, joka kieltäisi omistajaa tekemästä poninsa kanssa välillä jotain kivaakin.

Kyllä kelpaa patsastella, kun on upouudet saapikkaat jalassa.




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti