sunnuntai 8. huhtikuuta 2018

Ei enää mikään pikkusintti ja vieroituskuulumiset

Lapset ne kasvaa! Ainakin eräs pieni mustaturkki, joka itse asiassa ei ole enää hirveän pieni. 

Siinä, missä vielä muutama kuukausi sitten ihmettelin Albertin kitukasvuisuutta, nyt mietin, ruokinko sitä liikaa kun tyyppi venyy silmissä. Laskelmieni mukaan lisäsenttejä on viimeksi kuluneen kolmen kuukauden aikana kertynyt lähemmäs 15 (edit. tai ehkä kymmenkunta, joka tapauksessa aika paljon)

Näyttelyseisonta jättää toivomisen varaa, mutta söpöysaste on korkea. Karva ei ole ihan noin karmea kuin se hikiviilalla hinkkaamisen jälkeen auringossa näyttää. Tässä muuten linkki postaukseen, jonka avauskuva on aika samanlainen.

Albertin pylly ulottuu jo korkeammalle kuin Ruusan ja säkäkorkeus alkaa olla samaa luokkaa. Samat riimutkin menevät molemmille samoilla säädöillä.

Sanotaan, että varsa on 1-vuotiaana 90 prosenttia tulevasta korkeudestaan. Nykyisen säkäkorkeuden mukaan laskettuna Albertin aikuiskorkeus olisi noin 150 cm. Eli aika passeli ratsu tällaiselle hukkapätkälle, vaikka toiveissa olisikin ponikokoon mahtuva mittaustulos. Mutta ei se nyt niin tarkkaa ole, kunhan ei tulisi mitään yli 160-senttistä vonkaletta. Tuskinpa tulee.

Vielä yhdessä 25.3.


Albert on nyt iso poika myös siinä mielessä, että äidinmaito on lopullisesti poistunut sen ruokavaliosta.

Täysvieroitusta on takana viikon verran. Kun ponit olivat tottuneet olemaan yöt erikseen, tarhojen välisen portin pysyminen kiinni myös päivisin ei ollut enää mikään juttu.

On mahdollista, että osa-aikainenkin ero oli kaikkein rankinta ponitädille. Tai ehkä sittenkin isän roolin omaksuneelle setähevoselle, jolla on taipumusta ylitunnollisuuteen. Kun täysvieroitusta oli takana muutama päivä, setähevoinen oli jo sen verran lähellä burn outia, että päädyttiin välillä laittamaan pojat laumaan ja Ruusa siksi aikaa yksin.

Sekoitellaan nyt pakkaa ja etsitään parasta laumabalanssia.

Emäponi 25.3.
Ruusaa järjestely ei tunnu haittaavan, eihän sen nyt tarvitse väistää ketään ja lisäksi se sai käytännössä vapaan heinän. Vapaa heinä johtuu siitä, että Ruusa saa kilpasyöjien puuttuessa aterioida ihan omaan tahtiin. Se säännöstelee annoksensa niin, että tarhassa on heinää koko ajan.

Eilen Ruusaa kyllä alkoi häiritä se, että kaikki potentiaaliset poikaystävät oli erotettu aidalla. Albertin vieroituksen jälkeen emäponille iski nimittäin kunnon horopebakiima. Jokainen viriilin tammahevosen omistaja ymmärtää, mistä puhun. Nyt jopa inhokkiruuna joutuu jatkuvien viettely-yritysten kohteeksi.

Albertilla sen sijaan ei ole ollut mitään hätää. Huutoa kuuluu lähinnä sellaisissa tilanteissa, joissa ihminen vie äidin varsan näköpiiristä, tai vaikka jonkun muunkin hevosen.

Ja vielä 25.3. otettu kuva.
Kuten jo edellisessä postauksessa mainitsin, luotettavan tutkimustiedon puutteessa vieroitusajankohta ja -tapa valikoituivat vahvalla mutu-tietämyksellä.

Nyt voinee jo sanoa, että mutu oli ihan hyvä ohjenuora.

Olen kovin tyytyväinen siitä, että en vieroittanut vielä puolivuotiasta pikkupoikaa, silloin vieroitus olisi varmasti ollut kivuliaampi. Muutama lisäkuukausi emän helmoissa nimittäin toi Albertille huimasti lisää itsenäisyyttä ja itsevarmuutta. Lisäksi pihattovarsa epäilemättä hyötyi siitä, että sillä oli kylmillä säillä mahdollisuus lämpimään maitoon.

Myös vieroitustavan valinta meni nappiin. Vaikka äiti jäi aidan toiselle puolelle, Albertilla säilyi ihokontakti tuttuun ja turvalliseen aikuiseen. Aidan yli äiti ja poika voivat edelleen hoitaa suhdettaan ja eivätköhän ne pääse vielä silloin tällöin riekkumaankin yhdessä, kunhan Ruusa lakkaa tuottamasta maitoa.

Lopuksi vielä kuva Ruusasta samassa iässä:

Blurrasin handlerin naaman, kun en ole kysynyt, saanko laittaa naamalla. Hän on sikälikin hyvä mittatikku, että olemme samanmittaisia. 


10 kommenttia:

  1. Oi kuinka söpö vauvaRuusa! Ja Albertista näyttäisi tulevan juuri sitä mitä tilattiinkin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ruusa oli kyllä söpö varsana, tosin silloin olin sitä mieltä, että se on kamalan ruma. Sen hajavarpaisuus pisti hirveästi silmään, kun se oli niin ahdas edestä, että kävelikin etujalat ristissä. Mutta niin vaan levisi sitten 4-vuotiaana edestä.

      Albertilla on etujalkojen välissä ihan eri tavalla tilaa jo nyt, että mielenkiintoista nähdä, miten leveä siitä tuleekaan! Mutta juu, aika hyvänkokoinen siitä varmaan tulee. Toiveenahan on ollut, että kasvaisi 145 - 155-senttiseksi (mieluiten ponikoon ylärajalle).

      Poista
  2. Onpas Albert todella ottanut kasvupyrähdyksen nyt keväällä! Meilläkin mennään ylös kovaa vauhtia, takakorkeutta säkään nähden varmaan 5 cm tällä hetkellä ja säkä keikkuu siellä 150 cm paikkeella... Tuolla samalla 90 % laskukaavalla sekä seuraamalla emälinjan tuotoksia ja katsomalla oripoikaa olen päätynyt siihen, että tuskin pääsen alle 173 cm hevosen kyytiin vaikka kasvu nyt yhtäkkiä huikeasti hidastuisikin. Todennäköisempänä arviona odotellaan 180cm kirahvia..

    Onkos teillä boltsit jo laskeutuneet? Meillä näkyy jotain pussukan aihiota ihan selkeästi nyt, välillä näkynyt enemmän ja välillä ollut piilossa, mutta veikkaan, että pian on nyytit paikallaan ( 10 kk ikäinen ).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vau, sinulle onkin tulossa melkoinen jättiläinen! Albert on tosiaan ottanut älyttömän kasvupyrähdyksen. Tajusin asian viimeistään, kun katsoin joulukuussa otettua käsittelyvideota ja Albert oli siinä niin pikkuinen.

      En ole boltseja nyt vähään aikaan katsellut. Mutta ainakin toinen kives oli laskeutunut jo viime syksynä. Nyt taas keväällä en ole havainnut oikein mitään, ehkä ovat kylmää paossa. Eivätköhän ne sieltä taas lämpimän sään alkaessa putkahda esiin.

      Poista
  3. Onpa siitä tullut iso! Toivotaan että jäisi ponikokoiseksi, kun se on ollut teillä toiveena. Hankalaahan noista on etukäteen arvioida mikä on lopullinen säkäkorkeus. Jotkut tuntuu kasvavan vielä kuusi vuotiaina, jotkut taas lopettavat jo kaksi vuotiaina kasvun...

    Ollaan talliporukalla ihmetelty kaksivuotiaan suomenhevosorin kasvua, kun se on edelleen todella keskenkasvuinen. Nyt seitsemänvuotias ruuna oli saman ikäisenä jo selvästi enemmän hevosen kuin varsan näköinen, jäi toisaalta aika pitkälti siihen korkeuteen kuin oli silloin. Tästä varsasta taitaakin tulla isona todella iso!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ponikoko on tosiaan ollut toiveissa, vaikka eihän sillä nyt oikeasti ole minun käytössäni merkitystä. En kuitenkaan ole mitään kisatykkiä havittelemassa. Todennäköisesti se kasvaa ylikorkeaksi, kun se on tarkoitus myös ruunata ja ruunathan kasvavat pitempään.

      Niin väittävät, että "rumat" varsat kasvavat isommiksi kuin ne, jotka näyttävät jo nuorena aika valmiilta.

      Ruusahan oli 1-vuotiaana 120 cm ja nyt 135 cm. Vielä 3-vuotiaana se oli 132,5 cm. Muistaakseni ponille voi saada lopullisen mittaustuloksen 7-vuotiaana, sitä ennen voi vielä kasvaa.

      Poista
  4. Ihana kuva tosiaan Ruusasta pienenä :) Ja onpas Albert tosiaan kasvanut!

    Hienoa, että teille löytyi teille sopiva tapa vieroittaa varsa ja toivottavasti Ruusa ja Albert vielä pääsee keskenään rallittelemaan ennen kuin Albertia alkaa liikaa kiinnostamaan isojen poikien leikit. En muista onko ollut puhetta, mutta aiotko ruunata Albertin ja oletko jo suunnitellut, että missä vaiheessa, jos aiot?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On tosiaan kasvanut!

      Ja toivotaan, ettei isojen poikien leikit ala liian pian kiinnostaa. Ei ainakaan vielä ole merkkejä. Yhtenä päivänä laitettiin tallinpitäjän tammat hetkeksi samaan tarhaan ja Albertia vieraat matamit lähinnä pelottivat. Se pysytteli varmuuden vuoksi tuttujen ruunien takana ja vältti kontaktia vieraisiin. Aidan yli on ollut noista tammoista kiinnostunut, mutta samassa tarhassa olivat vähän liikaa.

      Olen kyllä ajatellut ruunata Albertin. Todennäköisesti ensi talvena jo. Sitten saanevat olla taas yhdessä, jos molemmat ovat vielä hengissä ja samassa paikassa.

      Poista